Metsäbiotalouden kehittämispalvelut | puh: 0400 546 682 | email: martti.kettunen@forbicon.fi
Voiko metsävaratiedon digiloikka vielä hyytyä?
Suomi on ollut kärkimaita maailmassa metsävaratiedon keruussa ja sen hyödyntämisessä metsätalouden suunnittelussa. Nyt tässä asiassa ollaan ottamassa ns. digiloikkaa eli digitaalisen tiedon keruun ja hyödyntämisen avulla metsätalouteen ja puun hankintaketjuun tuotetaan palveluja, jotka pohjautuvat entistä tarkempaan ja ajantasaisempaan tietoon. Tämä mahdollistaa paremman tuoton metsäomaisuudesta metsänomistajille, kun metsän hakkuut ja muut hoitotoimenpiteet voidaan aikatauluttaa ja ryhmitellä entistä paremmin. Puuta käyttävälle teollisuudelle kehittynyt metsävaratieto mahdollistaa raaka-aineen hankintaketjun tehostamisen ja entistä täsmällisemmin niin määrällisesti kuin laadullisesti tarpeen mukaisen raaka-aineen hankinnan. Myös puun tuottamisen ja jalostamisen arvoketjuun palveluja tuottaville toimijoille metsävaratiedon digiloikka avaa uusia mahdollisuuksia.
Mikä on metsävaratiedon digiloikka?
Digitaalisen metsävaratiedon hyödyntämisen kehittämiseksi on tehty runsaasti tutkimusta ja kehitystyötä. Metsävaratiedon osalta yksi laajimmista viimeaikaisista tutkimusta ja kehitystyötä yhteen kokoavista hankkeista on Forest Big Data -hanke, mistä lisätietoja löytyy mm. Metsätehon verkkosivuilta www.metsateho.fi . Aineistoon tutustumalla lukija saa läpileikkauksen aiheesta ja sen ympärillä käytävässä keskustelussa vilisevistä teknologioista ja kirjainyhdistelmistä (LiDAR, ALS, TLS, MLS, ABA, UMV, GNSS, IMU, MS-STI jne.).
Yksinkertaistettuna kyse on lentokoneesta suoritetulla laserkeilauksella tai ilmakuvauksella tuotetusta metsävarojen pohjatiedosta, jota täydennetään ja tarkennetaan monista eri lähteistä hankittavalla täydentävällä tiedolla. Näitä tarkentavia tietoja voidaan hankkia mm. metsäkoneisiin tai miehittämättömiin lennokkeihin asennettavilla keilaimilla tai vaikkapa metsässä kulkevan ihmisen kännykkäsovelluksen avulla. Tämä tieto kasataan standartoitujen rajapintojen kautta yhteiseen jakelualustaan, jonka kautta perusdataa sitten voidaan muokata eri tarkoituksissa hyödynnettäviksi tuotteiksi. Nämä asiat ovat monelta osin vielä suunnittelu- tai kokeiluasteella, mutta niitä viedään eteenpäin mm. valtion kärkihankkeisiin kuuluvan biotalousteeman alla Metsätieto 2020 kehityshankkeessa.
Mihin digiloikka voi vielä hyytyä
Digiloikan onnistumisessa on kaksi oleellista asiaa, jotka pitää saada onnistuneesti maaliin. Ensimmäinen on tiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen liittyvä lainsäädäntö. Lainsäädännön pitää mahdollistaa metsävaratiedon hyödyntäminen mahdollisimman laajasti, jolloin siitä saadaan kaikki hyöty. Ja toisaalta kustannuksille tulee sitä enemmän jakajia, mitä enemmän siihen pohjautuvilla sovelluksilla on käyttäjiä, jolloin sen hyödyntämismahdollisuudet taloudellisessa mielessä laajenevat. Tässä kohta pitäisi lainsäädäntöön ja pelisääntöihin vaikuttavien tahojen pystyä katsomaan avoimin mielin tulevaisuuteen. Kun iso osa metsävaratiedosta on tällä hetkellä arviota tai vanhaa tietoa, ei liene kenellekään vahingoksi, jos tämä tieto saadaan tarkemmaksi ja ajantasaiseksi. En näe myöskään mitään todellista ongelmaa siinä, että tämä tieto on kaikkien sitä oikeasti tarvitsevien toimijoiden käytettävissä.
Toinen tärkeä tekijä digiloikan onnistumiselle on yhteisen jakelualustan toimivuus niin tietojen keruussa kuin niitä hyödyntävien sovellusten ja toimijoiden pohja-ainestona. Jakelualustan lopulliseen toimivuuteen tulevat vaikuttamaan rajapintojen standardoinnin lisäksi jakelualustaan pohjatietoa tuottavien ja sitä hyödyntävien toimijoiden toimintamallit ja ansaintalogiikat. Eli millä pelisäännöillä tarkentavaa lisätietoa tuotetaan toteutuskelpoisella kustannustasolla jakelualustaan ja miten monista lähteistä kerätyn tiedon luotettavuus varmistetaan. Ja toisaalta miten ja millä kustannuksilla metsävaratietoa hyödyntävät tahot sitä käyttöönsä saavat. Miten tämän “ekosysteemin” ansaintalogiikka eri toimijoiden välillä saadaan toimivaksi.
Digiloikan mahdollisuudet
Jos metsävaratietoa säätelevä lainsäädäntö ja metsävaratiedon jakelualusta saadaan toimiviksi, alkaa niin tiedon tuottamisen kuin sen hyödyntämisenkin ympärille syntyä kaupallisia sovelluksia ja liiketoimintamalleja, joista kaikista emme vielä osaa edes haaveilla. Satelliitteihin perustuva paikannusjärjestelmä (GPS) on yksi esimerkki ns. perustiedosta, jonka ympärille on kehittynyt tuhansia paikkatietojärjestelmää hyödyntäviä sovelluksia ja uusia liiketoiminta-alueita.
Vaikkei metsävaratieto aivan samaan pystyisikään, sovelluksia syntyy paljon muuhunkin, kuin mitä varten järjestelmää nyt kehitetään. Tästä esimerkkinä on mm. Itä-Suomen yliopiston ja Suomen riistakeskuksen yhteinen tutkimus, missä metsien laserkeilusaineiston puustotiedot ja metsäkolmiolaskennoissa havaittujen kanalintujen sijaintitiedot yhdistettiin. Näin saadun aineiston pohjalta pystyttiin havaitsemaan metsikön rakenteen vaikutus kanalintujen läsnäolon todennäköisyyteen. Tämän tyyppistä tutkimustietoa voidaan hyödyntää mm. talousmetsien käsittelyn ja ekologisten kestävyystavoitteiden yhteensovittamisessa.
Voiko tämä hyvässä vauhdissa oleva digiloikka vielä hyytyä ja osa sen mahdollisuuksista jäädä hyödyntämättä? Vastausta en tiedä, mutta se on mahdollista, että ainakaan kaikkea hyötyä ei saada irti, jos yhteistä jakelualustaa ei saada toimivaksi tai tiedon hyödyntämistä rajoitetaan tarpeettomasti.
Martti Kettunen
martti.kettunen@forbicon.fi
www.forbicon.fi
0400546682
Forbicon Oy koordinoi mm. hankkeita, joissa etsitään yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Mikäli olet aiheesta kiinnostunut, ota yhteyttä.
